Martti Kemppi – mies ja Oy

Martti Kemppi Oy on yhteisantenni-, Digi-TV-, ja satelliittitekniikoihin erikoistunut yritys, joka tarjoaa myös koulutusta ja konsultointia. Palveluihin kuuluu myös asiakkaiden ATK-verkkojen suunnittelu, toteutus ja konsultointi.

Yrityksen toiminta-ajatus

Martti Kemppi Oy tarjoaa antenni-, Digi-TV-, satelliitti-, ja ATK-verkkojen ammattitaitoista suunnittelua ja toteutusta. Antenniverkoissa tämän päivän ratkaisut kantavat kymmenien vuosien taakse.

Martin henkilöhistoriaa

Aloitin TV-antennialan opiskelut niin sanotusti pitkän linjan kautta 1950-luvun loppupuolella asentamalla antenneja Mikkelin seudulla heti kun Lahdessa alkoivat TV-lähetykset. Olimme kaukana Lahden lähetysasemasta ja myöhempien tutkimusten mukaan myös horisontaalisesti aivan liian ”alhaalla”, eli edessä olevan maaston takana. Todellisuudessa alapuolella oli tarve asentaa todella suuri antenneja. Ajatelkaa neljä suurta VHF-antennia päällekkäin tarkoin samoin välein sovituksen optimoinnin ja vahvistuksen maksimoinnin tähden Lahden lähettimen kanavalle 9. Jotka lisäksi asennettiin mahdollisimman korkeaan (harustettuun) antennimastoon sojottamaan sinne Lahden suuntaan.

Sitten kun Mäntyharjulle tuli vuonna 1960 tilapäinen tv-lähetin kanavalle 11 alkoi todellinen antennien asentamisen urakka. Parhaimmillaan menimme keskiyöllä taloon asentamaan antennia (konkurssiharavaa) ja telkkaria viemään kun kerran oli luvattu, että seuraavana iltana silloin alkaneita Olympialaisia on mahdollista telkkarista ihastella.

Tältä ajalta on ihmisille tullut käsitys, ettei antenni maksa mitään, kun silloin niitä sai ”kaupantekijäisenä ilmaiseksi”. Uskokoon kuka haluaa, ilmaisia tavaroita ei ole, kyllä ne jossain on maksettu. Tosin televisio silloin maksoi tavallisen työntekijän noin neljän kuukauden palkan. Eli silloin nimitettiin yleisesti normaalia tv-antennia konkurssiharavaksi.

Opiskelu radiotekniikan ammattilaiseksi

Ammattikoulun käynnillä se ammattiin oppiminen alkoi jo 1950-luvulla. Juuri silloin aloitti Suur-Savon ammattikoulu uudessa opinahjossaan Otavankadulla ja siellä minäkin sähköasentajan linjalla kaksivuotisen ammattikurssini kävin. Juuri kun koulu loppui, oli sen hetken lamaa (ei sitä sillä nimellä kyllä nimitetty), joten sähköasentajan töitä ei ollut tarjolla. Niinpä etsiskelyn ja kyselyn jälkeen löysin edellä mainitun tsupparin, harjoittelijan, radioasentajan ja antenniasentajan työn Mikkelin Radiosta. Myöhemmin jouduin vaihtamaan osittain henkilökohtaisten syinen vuoksi työpaikkaa Radiotuotteeseen, jossa samalla sain Tekuun tarvittavan vahvavirtatyökokemuksen.

Tätä hyvinkin monipuolista tehtävää tein eri yhtiöissä lähes viisi vuotta, kunnes taas tuli halu oppia enemmän ja pyrin Teknilliseen kouluun Helsinkiin, jossa silloin oli ainoa Radiotekniikan opintolinja.

Tekun opiskeluaikaan, joka tapahtui vuoden 1960 puolessa välissä, ei antennialalle ollut juuri mitään koulutusta. Koulussa kurssillamme oli kaksi oppilasta, joilla oli aiempaa kokemusta antennihommista. Luimme ahkerasti heidän labrojaan oppiaksemme lisää.

Käytetyn VHF-tekniikan johdosta pulmat olivat helpohkoja, vaikka ei kyllä siltä silloin tuntunut. Henkimaailman hommia ne olivat kaikkien oppilaitten mielestä.

Ensimmäinen työpaikka teknillisen koulun jälkeen

Tietenkin aluksi kyselin Mikkelistä entistä työpaikoista työpaikkaa, mutta Mikkelin Radion tv / radio huollon vetäjä Veikko Lehtonen totesi, ettei hänellä ollut mahdollisuutta maksaa teknikolle palkkaa. Radiotuotteella taas tarjottiin mahdollisuutta ostaa koko yritys! Se taas ei ollut silloin velaksi kouluttautuneelle teknikolle realistinen ehdotus. Siihen aikaan ei lainaa saanut noin vain, vaan siihen olisi pitänyt olla vakuuksia täydestä lainan arvosta.

Päivystäjäksi Ylelle

Eli uusi työpaikka oli haettava muualta. Yleisradioon tulin 1967 keväällä Tapiolan Yleisradioasemalle päivystäjäksi, suoraan Tekun päättymisen jälkeen, eli heti vappupäivän jälkeen.

Tässä työkeikassa oli muutama muistamisen arvoinen tapahtuma! Kun Kekkonen piti itsenäisyyspäivän puhettaan vuonna 1967 ja juuri silloin alkoi myöhäinen ukkospilvi kiertää ympärillä. Oli pakko miettiä onko tarpeen katkaista Kekkosen puhetta keskipitkälähettimeltä, mutta onneksi ukkopilvi muutti suuntaa ja niin herra presidentti sai puhua ulkomaillekin.

Toinen oli kun tulin aamuvuoroon 22.8.1968 töihin noin puoli kuuden aikaan ja kun sain ULA-lähettimet ensimmäisenä käyntiin alkoi sieltä kuulua puhetta, normaalien aamurutiineihin kuuluvien testisignaalien sijalta. Oli Tšekkoslovakian ”vapautuksen” hetki ja parhaiten muistan kun Lieko Zachovalovan raportoi tapahtumista ja samalla kiisteli paikallisen sensorin kanssa luvasta saada puhua. Siinä sitä vain mietti että samanlainen ”vapautus” olisi ollut mahdollista toteuttaa myös meille. Onneksi poliitikkomme osasivat hoitaa suhteet idän suuntaan niin ettei vastaa meille tehty.

Tässä täytyy muistaa silloinen tekniikka, eli että Tapiolan Ula-lähettimen signaalia releoitiin läpi Suomen eli muu Suomi sai signaalin vasta kun Tapiolan lähetin käynnistyi. Ainoa poikkeus oli Turku johon Fabbarilta (Fabianinkadun studiolta) oli Tapiolan lisäksi suora linkkiyhteys.

Tämä työ jatkuvana vuorotyönä ei kuitenkaan tuntunut sopivalta, olimmehan nuoren perheen molemmat puoliskot vuorotyössä. Tietenkään vuorot eivät synkanneet yhteen, eli silloin oli ”hiukan” hankalaa järjestää lapsenhoitoa esimerkiksi öisin.

Yhteisantennitarkastajaksi

Yhteisantennien tarkastuksen siirtyessä Sähkötarkastuslaitokselta Yleisradiolle vuonna 1969 haettiin tähän tehtävään yhteisantennitarkastajaa. Koska antenniala oli tuttu, tämä työ kiinnosti minua niin paljon, että hain työtehtävää. Tehtävän vaihdossa oli yksi suurikin miinusmerkki: Vuorotyöhön liittyvät vuorolisät loppuivat ja ne olivat sentään lähes kolmannes silloisesta palkasta. Työ itsessään oli kuitenkin niin haastavaa ja työajat miellyttävämpi, ettei ansionmenetys tuntunut aivan kohtuuttomalta.

Työ Yleisradion Neuvontaosastolla yhteisantennitarkastajana alkoi kesällä 1969. Tätä erikoista "virka-aikaa" kertyi lähes 30 vuotta. Tekniikan muuttuminen alkoi 70-luvun loppupuolella jolloin rakennettiin UHF-kanaville Suomen toinen TV-verkko.

Ja muutaman vuoden kuluttua suuressa kiireessä päätettiin että MTV 3 saa oman tv-verkkonsa. Päätös syntyi niin pikaisesti, että tukkureilla myytiin hyvin pitkään ”ei oota” eli laitteitten (kanavanvaihtajien) valmistaminen vei oman aikansa, kun komponenttien saannissa oli vaikeuksia. Muutostahti on vuosikymmen kerrallaan vain kiihtynyt.

Ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa

Yhteisantennitarkastus siirtyi Yleisradiolle kesällä 1969 Sähkötarkastuslaitokselta, joka halusi päästä siitä eroon tuottamattomana painolastina. Ylellä, etenkin Neuvontaosastolla, oli halua hoitaa tämä koska näin päästiin korjaamaan asentajien virheitä ennen kuin niistä asukas edes tiesi ja Neuvontaosaston tehtäviin kuuluvat häiriövalitukset vähenivät näin hyvin merkittävästi.

Yhteisantennitarkastus tarkoitti sitä että meikäläiset (yhteisantennitarkastajat) tutkivat ja mittasivat antenniverkon kunnon ja varmistivat että jokainen asukas sai niin hyvälaatuisen tv-kuvanlaadun, kuin alueella oli suinkin mahdollista saada.

Tarkastajana koin olevani lähinnä neuvoja sekä opettaja (se alan koulutuksen puute). Joskus tuntui ettei mikään mene putkeen, mutta kyllä se työ sitten toisella kerralla palkitsikin. Antennialan koulutuksessa on nyt vähän sama tilanne kuin silloin ennen, eli koulutusta ei juuri ole. Silloin aiemmin toiminta perustui ammattitutkintoon, joka oikeutti vastaavan asentajan tehtäviin jne. Nyt taas kaikki on niin vapaata että… entä se ammattitaito?

Ensikosketus tietokoneeseen

Tietokoneen sielunelämään sain "ensikosketuksen" opiskeluaikana, jolloin kuulimme kehitetyn tietokoneita, jotka osaavat laskea jne. Ne tosin olivat pienen asunnon kokoisia. Sellaisen näin keväällä 1999 käydessäni Lontoon teknillisessä museossa. Siinä oli satoja putkia (ei mikropiirejä ). Seuraavan kerran opiskeluajan jälkeen tutustuin tietokonetekniikkaan 70-luvun loppupuolella Ylen koulutuksessa. Se tosin meni "harakoille", sillä innokas kouluttaja ei ymmärtänyt etteivät kaikki olleet ennen binääritekniikkaan tutustuneet, saati sitten ymmärtäneet siitä mitään. Niinpä meni lähes 20 vuotta ennen kuin ostin itselleni tietokoneen. Pojalleni tosin hankin 80-luvun alussa "uitetun" Commodore 64:en. Uitettu tarkoittaa maahantuontia ohi silloisen virallisen maahantuojan.

Tutustuminen satelliittitekniikkaan

Satelliittitekniikkaan tutustumisen aloitin 80-luvun loppupuolella. Silloin ajattelin että kun ne tietokonehommat menivät ohi, osittain myös rahan puutteessa, niin nyt yritän pysyä tämän uuden tekniikan "ajan hermolla". Ensimmäinen satelliittiantenni jota olin suuntaamassa oli halkaisijaltaan vaivaiset 5 metriä! Se sijaitsi Ylen linkkitornissa 50 metriä maan yläpuolella. Sat-antennin suuntaus tapahtui silloin rautakangella! Eli nytkäytettiin pelin jalustasta hiukan ja samalla seurattiin tähän käyttöön sovellettuun (käyttösähkö taajuusmuuntimelle) spektrianalysaattorilta näkyykö mitään. Testauksen jossain vaiheessa tuli mieleen, että onko se taajuusmuunnin (mikropää huonolla suomennoksella) kunnossa, mutta sitten kerran näytölle ilmestyi piikkejä satelliitin signaaleista ja saimme Ahorinnan Ismon kanssa olla ylpeitä! Loppuhan olikin sitten hienoviilaamista ja satelliittivastaanottimella saimme kuvaa sekä ääntä tarjontaan.

Digitaalitekniikan tullessa satelliittimaailmaan on taas opittava uusia asioita tietokone- ja satelliittitekniikan lähentyessä toisiaan. On opiskeltava sekä satelliittitekniikkaa että siihen sovellettua tietokonetekniikkaakin. Kun nyt saivat Digi-TV-standardista (DVB Standardista) sovituksi "raamit", jotka tosin mahdollistavat monenlaisia erilaisia sovelluksia. Nyt meille on tullut käytännössä kolmea erilaista sovellusta jotka ovat:

Digi-TV- standardit

  • DVB - S käytetään satelliiteissa (tietenkin erilaisilla salausjärjestelmillä).
  • DVB - C käytetään kaapeliverkoissa ( säästäessään taajuusaluetta on järkevää käyttää).
  • DVB - T maaverkon lähetysjärjestelmä. (Suomessa lisäpalvelut MHP alustalla ja tulevassa olevalla CONAX salauksella)
  • MHP koki hyvin lyhyen ”elämän” ja se lopetettiin muutaman vuoden kuluttua.

Digi-TV:n historia Suomessa

Maaverkon järjestelmä aloitettiin virallisesti meillä 27.8.2000. Lähetysasemia on Espoon lisäksi puolentusinaa. Nämä ovat lähes samat mikä analogisella Nelosellakin on. Pasilassa olevilla lähetyslaitteistoilla (muxeilla) lähetään koko Suomeen kolmea eri kanavanippua. Ylellä on näistä yksi, toinen on Alma medialla (MTV3) ja se kolmas on Swelcomilla (Nelonen). Kaikki digitaaliohjelmat paketit lähetetään kukin omallaan UHF – kanavalla.

Vastaanottimia oli ensimmäisen kerran tätä kirjoitettaessa (1998) muutama koko Suomessa, Ylen Pasilan toimitiloissa sellainen on esillä Ison Pajan ala - aulassa.

Englannissa saman standardin esiversion 2k -käyttö alkaa tämän syksyn 1998 aikana. Suomeen on suunniteltu käyttöön otettavaksi ns. 8k -versio joka mahdollistaa monipuolisemman tarjontaan. Nyt vuosisadan viimeisen vuoden 1999 alkaessa kuulin maaverkon digitaalivastaanottimien (DVB-T:n) tulevan myyntiin kevään korvalla, mutta saa nähdä miten käy. Nyt vuoden 2000 alussa voimme todeta toiveitten olleen ylioptimisia mutta kyllä se tänä vuonna jo ilmestynee kauppoihin…

Digitaalilähetyksiä on laajennettu siten että nyt niitä on mahdollista vastaanottaa Tampereen ja Turun alueella kunhan vain saamme niitä vastaanottimia.

Tilannekatsaus vuodelta 2002

Ehti mennä lähes viisi vuotta ensimmäisestä kirjoituksestani digi televisiosta, ennen kuin päästiin digitekniikan välityksessä vauhtiin. Vastaanottimia on myyty tämän hetken (vuosi 2002) arvioiden mukaan noin 100 000 ja joulumarkkinoilta odotetaan jopa lähes samaa myyntimäärää kerallaan. Tämäkin syksyllä tehty ennustus meni vähän alakanttiin, sillä viimeisien tietojen mukaan niitä on myyty yhteensä jopa lähes 250 000, paikallisesti jopa esiintyi laitepulaakin.

Käynnistymisen hitauteen on syitä. Digi-TV:n aloituksen yhteydessä kaiken aikaa lupailtiin uutta tulevaa MHP-superteksti-TV:llä ja jopa paluusuunnalla varustettuja digivastaanottimia. Kun näitä ei kuitenkaan saatu tarjontaan, eivät normaalit digivastaanottimetkaan suurta yleisöä kiinnostaneet.

Lisäksi eri tiedotusvälineet / asiantuntijat löivät koko hankkeen lyttyyn turhana ja tarpeettomana Ylen insinöörien keksintönä. Olisi tietenkin ollut aika hienoa, jos ainoastaan Ylen toimesta digi-TV olisi saanut alkunsa koko Eurooppaan ja jopa laajemmallekin.

Tekemiäni työkeikkoja

Merkittävimpinä satelliittivastaanottolaitteistojen asennuksina voi pitää Radio Finlandin vastaanoton järjestämisen Venäjälle, Pietariin, Viipuriin, Petroskoihin ja Muurmanskiin.

Yleisradion antenniverkon satelliittivastaanotto tapahtuu usealla erikokoisilla satelliittiantenneilla näillä vastaanotetaan käytännössä kaikki mielekkäät satelliitit välillä 37,5 astetta länteen (37,5 °W ) - 36,0 astetta itään (36,0 °E ). Näistä samanaikaisesti vastaanotetaan kummankin polarisaation (pysty / vaaka) molemmat (11 GHz ja 12 GHz) taajuusalueet, eli kaikki länsimaiset satelliittitaajuudet.

Ylen sat-vastaanotto

Aiemmin vastaanotto tapahtui 5 m satelliittiantennilla (tarkempi kuvaus alun kokemuksista edellä) samanaikaisesti kolmesta satelliitista ASTRA 19,2°E , EUTELSAT 16°E ja EUTELSAT 13°E. Järjestelmä asennettiin 1990 tienoilla. Silloisilla työkaluilla antennin suuntaaminen oli todella sitkeyttä vaativaa hommaa, onhan kyseessä olevan pelin suuntatarkkuus noin 0,1 astetta.

Merkittävämpänä tehtävänä oli SUMMIT 97:n Ylen ulkopuolisten satelliittimaa-asemien (EBU, REUTERS, BBC jne.) alueen valinta sekä yhteyksistä vastaaminen.

EU puheenjohtajuus vuoden 1999 aikana toi saman tyyppisiä haasteita sekä syksyllä Tampereella, että joulun korvalla Helsingissä. Hesassa satelliittimaa-asemia, SNG autoja / telttoja yms. oli parhaimmillaan 15 eri operoijaa. Uskoakseni Suomessa ei koskaan ole ollut näin monta samanaikaisesti.

Yhtenä erikoisempana voi pitää TV Finlandin vastaanoton järjestäminen Ylen Moskovan toimitukseen syksyllä 1998. Tämä keikkana oli poikkeuksellinen lähinnä Venäjän byrokratian johdosta, eli miten hoidetaan tavaroiden ja mitta-, asennustarvikkeiden kuljetus Moskovaan ja takaisin. Satelliitin vastaanoton suhteen syrjäinen sijaintikin hiukan mietitytti, mutta onneksi kaikki saatiin kerralla kuntoon. Esimerkiksi taajuusmuuntimen kiertymästä (kallistuksesta pystytasoon) "väittelimme" mukana olleen asentajan kanssa. Lopputuloksena oli, että taajuusmuunnin tuli noin 40 kallelleen olimmehan satelliitista nähden lähes 40 astetta idässä.

Poikkeavampana voisi pitää Stadionilla esitetyn Paavo Nurmi -oopperan esityksen televisio- ja radiolähettimien ja vastaanoton järjestäminen. Tässä tehtävässä sain Viestintävirastolta valtuudet olla asemanpäällikkönä, olihan hallinnassani sekä tv- että radiolähetin.

Lisää sivuhommia

Pasilan antenniverkko

Oman työn ohessa olen vastannut Yleisradiokeskuksen antenniverkosta (tällä hetkellä lähes 5000 antennirasiaa 80 TV - kanavaa (joillakin alueilla jopa enemmänkin). Tämä on tuonut monia erilaisia haasteita joihin on ollut "pakko" soveltaa kaikkea osaamistaan ja laajentaa sitä.

Edellä mainittu Ylen antenniverkon satelliittivastaanoton lisäksi aikoinaan HDTV koelähetysten (HDMAC) vastaanottojen organisointi Ylelle Helsingissä ja Tampereella. HDMAC järjestelmää kokeiltiin niin kauan ja monen eri tahon kesken, että aika meni siitä ohi ja siirryttiin suoraan täysin digitaaliseen järjestelmään.

Muitakin enemmän tai vähemmän tärkeitä, erilaisia satelliittivastaanotto järjestelmiä olen organisoinut Ylen eri toimintoihin. Ylen satelliittivastaanotto ohjelmatoimintaan on lisääntynyt 2000 luvun alusta hyvin voimakkaasti ja tämä vaatii jatkuvaa eri satelliittien ja ohjelmapalvelujen selvittelyä ja testauksia. Käytössä on suurimpana suunnattava 6,3 metrinen jolla on niin suuri tarkkuusvaatimus, että oikean satelliitin seuraaminen lähetyssignaaleiden tehojen mukaan on tarpeen. Tämän hallitaan on hankittu satelliittimatriisi kymmeniä satelliittivälitaajuustuloa ja lähtöjä kymmenille vastaanottimille.

Ylen Pasilan studioiden uusimisen yhteydessä tuli mukaan taas uutta tekniikkaa. Studio 2:n uusimisesta aloitettiin ja silloin päätettiin siirtyä koaksiaalijakelusta kuitujakeluun. Kuitujakelu etuja on laadun säilyminen sekä häiriöttömyys ulkopuolisista sähkökentistä yms. Kuitutekniikka mahdollistaa Pasilan kanavatarjonnan jakelun laajentamisen tarvittaessa pidemmällekin Ylen tiloihin.

Vuoden 1999 aikana digitaalitekniikka on vallannut alaa myös kaapeliverkossa jaettavien satelliittiohjelmien vastaanotossa. Uusi digitaalinen välitysjärjestelmä tuli joskus käyttöön jopa yllättäenkin: Lähettäjäyhtiön tiedote lähti heiltä pari päivää muutoksen jälkeen.

Erilaisilla vippaskonsteilla kuvat kuitenkin aina saatiin vastaanotettua ja näin myös jakeluun. Myös maaverkon (DVB-T) digitaalikoelähetykset vaativat opettelemaan uudenlainen lähestymistapa vastaanoton sekä jakelun tekniikkaan.

Helsinki-kamera

Näiden lisäksi sivuhomma on tuonut muitakin haasteita esimerkiksi Helsinki kameran asennukset Pasilan linkkitoriin ja tämän vaatimat kaapeloinnit. 6.8.1998 koettiin Pasilassa ukkosmyrsky joka sai paljon pientä pahaa mm. nettikameran videolinjaan (n. 200 m) indusoitui jännite joka tuhosi kameran lähtöpiirin sekä toisen pään tulopiirin (suuri muuntaja vain puoli kierrosta).

Aika aikaa kutakin: Juuri sain viesti että Helsinki kameran toiminta lopetetaan 12.6.2003.

Aamu-TV-kamerat

Tämä asennuskokemus taas toi Ylen Aamu - tv:n tornikameroitten asennukset jotka suuressa kiireessä asennettiin kevättalvella 97 osittain hirveässä säässä (lumisateista tuulta lähes 20 m/s pakkasta 15-20 °C). Tällä korkeudella noin 110 m maasta jo seisominen em. kelissä vaati huolellisuutta.

Muutoksia työsuhteessa

Ylen yksityistäessä Jakelutekniikan Digita Oy:ksi vuoden 1999 alussa, kävi siirtymässä siten, etten siirtynyt Teknisen Neuvonnan mukana Digitaan vaan jäin emoyhtiön Yleisradioon. Työpaikakseni tuli entinen Ylen Tekninen Huolto jonka nimeksi edellisenvuoden eri toimintojen yhdistämisen myötä tuli Informaatiotekniikka. Oli tietenkin hiukan outo olo uudessa työympäristössä, olinhan ollut Ylen Teknisessä neuvonnassa vuoden 1969 kesäkuusta alkaen, eli 29 ja puoli vuotta, edellä mainitussa antennitarkastajan tehtävässä.

Ettei kaikki olisi niin selkeää, ehdin vielä ainakin kerran vaihtaa työpaikkatiimiä, niin kuin nykyään trendikkäästi sanotaan. Nyt se on Jakelu ja Siirto, vähän niin kuin silloin ennen jakelutekniikan aikaan. Muutoksen syinä olivat edellä mainitut sivuhommat, joista vähän kerrassaan tulikin se päätyö. Onhan Pasilan antenniverkko itsessään sellainen kokonaisuus, ettei vastaavaa muualta Suomesta löydy, lisäksi sen ajanmukaisena ja laadukkaana säilyttäminen vaatii lähes päätoimista ylläpitoa ja huoltoa. Lisäksi myös Ylen maakunnan toimipisteiden antennijärjestelmien laadun sekä uudistustöiden valvonta vaatii alan osaajan talossa.

Työnkuvaa on tullut monia edeltä arvaamattomia "hommia" joista useimmat tulivat siksi, että olin ollut jakelutekniikassa aiemmin. Eniten töitä seurasi yhtiöittämien myötä seuranneesta laitteistojen jakamisesta ja rajapintojen sopimisesta.

Yli 70 vuotta yhtenäistä Yleisradiota oli saattanut tekniikan sellaiseen järjestelmään, ettei rajanveto kaikin paikoin todellakaan ollut helppoa. Tätä ei helpottanut yhtiöittämisen kiireinen aikataulu, poliitikkojen virallisesta päätöksestä toteutukseen jäi toiminta-aikaa puolisen vuotta. Sivullisesta se saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta kyllä siinä kaikki ne, jotka kyseistä hommaa vetivät / neuvottelivat, saivat unohtaa normaalit työajat.

Tulevaisuus

Kuten julkisuudessa on kerrottu tulevaisuuden televisiokanavien tai paremminkin ohjelmien jakelu maaverkossakin tapahtuu digitaalisessa muodossa lähitulevaisuudessa. Kanavasta puhuminen teknisessä mielessä on hiukan virheellinen, televisiokanava pystyy nykynäkymin välittämään 4 – 5 televisio ohjelmaa stereoäänineen ja muun muassa sähköisen ohjelmalehden (EPG) sekä muitakin lisäpalveluita.

Tämä digitaalitekniikan mahdollistama tehokas, rajallisen luonnonvaran käyttö (käytettävissä oleva taajuusalue), ja uusien ohjelmatarpeitten / paineitten on tuonut Suomalaisille 4 uutta ohjelma ja lisää on tulossa lähiaikoina.

Satelliittijakelu nyt tapahtuu YLE 1, YLE 2 ja MTV 3:n kotimaisista TV-ohjelmista tehdyllä koostekanavalla TV - Finland vain ulkosuomalaisille sekä MTV3 ja NELONEN omilla maksullisilla kanavillaan Suomalaisille (Kysy Canal Digitalilta ehtoja / hintoja). Satelliittijakelun laajeneminen tästä vaatinee hiukan aikaa, mutta uskoni mukaan "kyllä se siitä ajan kanssa".

Kaikki edellä vaikuttaa minunkin tulevaisuuden tehtäviin ja siltä näyttää, ettei uuden opettelulta tule loppua aina vaan jatkuu, tosin välillä tuntuu kaikki tapahtuvan kiihtyvällä vauhdilla. Kehitys kehittyy, ei sille mitään voi, täytyy vain yrittää pysyä mukana.

Uuden elämän ja oman yrityksen alku

Kuten useasti tässä olen käyttänyt sanontaa ”aika aikaa kutakin” on tämä taas kohdallani paikallaan, lähes 37 vuotta Yleisradioelämää päättyi 31.12.2003 eläköitymiseen.

Olen yksi eri uutisissa kuuluisia ”luonnollinen poistuma” osastoa, eli kun ikää oli riittävästi (yli 60 vuotta ja eläkekertymä täynnä) päätimme työnantajan edustajan kanssa yhdessä eläkkeellelähdöstäni.

Olen kuitenkin kuin se yksi ammattimies aikoinaan Lotto mainoksessa ”mutta en minä näitä töitä lopeta”, eli työt jatkuvat uuden firman puitteissa. Byrokratia ainakin on kevyempää. Toiminta alkaa vuoden 2004 alussa heti kun kaikki aloitustoimet on saatu tehtyä. Todennäköisimmin aktiivinen toiminta alkaa helmi- maaliskuulla 2004.

Uuden yrityksen MARTTI KEMPPI OY rekisteröinti hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 22.1.2004.

No niin aikaa edelliseen ”päivitykseen” on mennyt noin kahdeksan vuotta, eletäänhän nyt vuoden 2012 loppua. Niin se aika eläkkeellä on vain kiivaalla tahdilla mennyt. Kuten yllä mainitaan, yritys aloitti toiminnan virallisestikin vuoden 2004 tammikuussa.

Martti Kemppi Oy:n toiminta

Yritystoiminnan alussa päätin että en pyri kilpailemaan alalla pitkään toimineitten kollegojen ”tonteille” enkä pyri sotkemaan alan markkinoita ainakaan hintapolitiikalla. Olinhan kuitenkin entinen Ylen yhteisantennitarkastaja, eläkkeellä tosin. Eli aloitin toiminnan painottuen omakotikiinteistöjen antenniremontteihin, niitä kun perinteisesti suuret antenniasennusliikkeet olivat periteisesti vältelleet. Työtä kyllä riittää jopa kiitettävästi tällaiselle yhden miehen organisaatiolle.